Yhteiskunta on rikki

Yhteiskuntaa on rakennettu hyvinvoiville, eikä hyvinvoinnille. Iso osa ihmisistä voi pahoin, ei voi elää selvinpäin tai sairastumatta mielenterveysongelmiin. Tämä on ajanut meidät kahtia. Yksilökeskeinen ajattelu on mennyt liian pitkälle, ihmisten kohtaaminen on vierasta, ei osata puhua asioista niiden oikeilla nimillä, saati käsitellä negatiivisia asioita. Jotta yksilöt jaksaisivat paremmin elää tässä ajassa, meille tarjotaan ”selfhelp” oppaita, joissa neuvotaan, kuinka olla välittämättä paskaakaan.
Meidät kasvatetaan elämään vain yhdellä hyväksytyllä tavalla. Olisiko niin, ettei kaikkien ole luontaista elää samanlaista elämää, ja eri tasoiset tavat elää ja olla, tuottaa ja kuluttaa pitäisi olla hyväksyttävämpää.
Työmarkkinoihin tarvitaan monimuotoisuutta. On paljon ihmisiä jotka eivät voi työllistyä tähän markkinatalouden oravanpyörään. Aikojen ”tehostuessa” on töistä avustavia tehtäviä poistettu ja keskitetty enemmän tehtäviä yksilöä kohti. Joskus tehtiin monia töitä pareittain tai yhteisöllisemmin. Työilmapiiri oli terveempi ja työ vähemmän kuormittavaa. On paljon aloja joihin tarvitaan avustavaa työvoimaa, edes pienellä työpanoksella. Meidän oma lainsäädäntömme ja työmarkkinoiden poliittinen köydenveto on luonut meille työttömyyden ryhmän, jolle ei tässä rakenteessa ole mahdollista työllistyä.
Yhteiskunnassa kaikille mahdollisuus olla osallisena, kuluttaa ja tuottaa omien rajojensa mukaan, tuntea itsensä hyödylliseksi ja tärkeäksi. Meidän täytyy nähdä vanhukset tärkeinä ihmisinä, hoidon kohteen sijaan, saada heidät osaksi yhteiskuntaa.