Aikakauttamme hallitseva vihreä siirtymä. Ajatus on hyvä, mutta toteutus vie sokeasti väärään suuntaan. Sähkö ei saa muuttua asemassaan uudeksi öljyksi, eikä öljynporauslautat vaihtua sähköistymisen akkutekniikalle vastuuttoman kaivostoiminnan ympäristötuhoiksi.
Mitä vihreä siirtymä minun ajatuksissa olisi ?
Järkiperäinen fossiilisista polttoaineista luopuminen ja ympäristöystävälliseen energian tuotantoon siirtyminen, ympäristön, ihmisten ja luonnon parhaaksi.
-Sen pitää perustua puolueettomaan ja laaja-alaiseen tutkimukseen eri energiamuodoista, niiden vaatimuksista, vaikutuksista ja kehittämisestä.
-Kannustimet ja tuet ihmisille on oltava kulutusta vähentäviä ja tasa-arvoisia erillaisissa kiinteistöissä asuville ihmisille.
-Päätöksissä pitää ajatella ympäristön parasta kokonaisuutena ja koko kansan parasta, ottaen huomioon kaikenlaiset mahdottomalta tuntuvat maailman tilanteet, jotta voidaan olla varmoja, että Suomi pystyy itsenäisesti tuottamaan tarvitsemansa energian joka tilanteessa. Energiaan liittyvän päätöksen teon on pohjautuva siihen, että se on valtion perus tehtävä kansalaisille, eikä bisnestä.
Kaikkien energiamuotojen tutkimukseen ja kehittämiseen on ohjattava resursseja.
Yhteiskunnan energiantuotannossa olisi huomioitu, huoltovarmuus ja ympäristö kokonaisuutena. Energian tuotanto olisi huoltovarmuuden näkökulmasta riittävän hajautettua ja monipuolista. Energiantuotantotavat olisi kaikki ympäristön ehdoilla tuotettuja.
Mitä vihreä siirtymä ei saa olla ?
Ei ideologioihin tai yksipuoliseen tutkimukseen ja yksipuoliseen energiamalliin perustuva kehitys, joka asettaa yhteiskunnan ja kiinteistöjen energian tuotantomallin yhden mallin varaan.
Ei pakollisena pelkkänä ilmasto toimena perusteltu malli, joka ei kuitenkaan ota ympäristöä, ilmastoa ja luontoa kokonaisuutena huomioon. Malli joka siirtää energian tuotannon ympäristöhaittojen tyyppejä vain toisaalle, tai toiseen muotoon, eikä estä niitä.
Ei toiminta malli jossa sähköstä on tulossa haitallisuudessaan uusi öljy, ja öljynporauslautoista tulossa sähköistymisen akkuteollisuutta palvelevia kaivostoiminnan ympäristötuhoja, omaan kotimaahamme, ja ympäri maailmaa.
Ei toiminta malli, jossa tukien ja kannustinten mallit ovat eriarvoistavia, eivät vähennä kulutusta ja korottavat markkinoiden hintoja.
1. Energiavoimalat.
Ensin on rakennettava korvaava energia infra, ennenkö vanha energiantuotanto on purettu pois.
Se että tuhoamme jo olemassa olevan energiantuotannon, ennen uuden vihreämmän käynnistymistä ei ole järjellinen, eikä vihrein tapa toimia.
Pahimmillaan ostamme siirtymäaikana menetetyn energian muualta, jossa tuotanto on mahdollisesti vieläkin saastuttavampaa.
On kyseenalaistettava, miks valtio ei hoitanut tehtäväänsä ihmisten perustarpeiden varmistamisessa energian suhteen, ja ei halunnut määräajaksi säästää osaa puretuista täysin hyvässä kunnossa olevista hiilivoimaloista hätäenergia reservinä, kunnes uusi vihreämpi korvaava energia olisi saatu tuotantoon.
On huono toimi, että resursseja käytetään väkisin purkamiseen sellaisiin asioihin, joiden paikalleen jättäminen määrä ajaksi ei maksaisi mitään, siihen nähden, että sillä turvattaisiin oma kustannustehokas energiantuotanto mahdollisena hätä aikan ja vihreään siirtymisen vaiheessa.
3. Eriarvoistavat kannustimet ja tuet
Lämmitystä voidaan tehdä ympäristöystävällisesti monenlaisella eri polttoaineella.
Jos lämmitys laajalla mittakaavalla ajetaan liian sähköpohjaiseksi, se lisää valtakunnallisesti sähkönkulutusta ja nostaa kestämättömästi sähköenergian kulutuspiikkejä. Tuoden kohtuuttomia kuluja lämmitysmuodosta riippumatta kaikille kansalaisille, jotka käyttävät sähköä valaistukseen,
ruuanlaittoon ja muuhun tavanomaisen elämisen tarpeisiin. Tämä haitta korostuu eniten vähempituloiseen kansanosaan, vaikkei heidän kulutus olisi lisääntynytkään, saati heillä olisi ollut mahdollista nauttia mistään lämmitysmuodon vaihto tuesta.
Yhteiskunnassa on olemassa jo osittain hyviä tukijärjestelmiä, joita olisi tarve kuitenkin kehittää ja kohdentaa paremmin, erityisesti tässä taloustilanteessa.
Vääränlaiset ja eriarvoistavat tuet sekä kannustimet, jotka ohjaavat osaa talouksista sähkön suurempaan kulutukseen on mietittävä uudelleen.
Kehitettävä tukia tasa-arvoisemmaksi, ohjaten kotitalouksien kaikenmuotoisen energian kulutuksen pienentymiseen, lämmitysmuodoista riippumatta.
Kun halutaan luopua fossiilisista polttoaineista. Lämmitysjärjestelmien vaihtoon olevien tukien on kohdeltava tasa-asrvoisesti kaikkia fossiilisen lämmityksen korvaavia vihreämpiä lämmitysmuotoja.
Tukien määrissä olisi mietittävä kohdentamista myös tulojen ja varallisuuden mukaan, niin ympäristön, kuin tasa-arvonkin näkökulmasta. Huonompi tuloisilla ihmisillä ei nykyisten tukimallienkaan avulla ole kovin helposti mahdollisuutta satsata energiatehokkaampiin ja vähemmän kokonaisuudessaan ympäristöä kuormittaviin investointeihin.
Täytyy muistaa, että kaikki tukiraha mitä valtio antaa, menee välillisesti jokaisen veronmaksajan rahapussista, riippumatta onko tuen saaja vai ei, tai onko hyvä vai huonotuloinen.
On on ajattelematonta, valtion tukea romuttamaan elinkaarensa alussa jo olemassa olevia lämmitysmuotoja, joiden valmistukseen on käytetty arvokkaita luonnonvaroja ja resursseja, joista voi saada fossiilittomia vaihtamatta niitä kokonaisuudessaan toiseen. Öljypolttimella varustettu keskuslämmityskattila, voi hyödyntää jo nykyisin fossiilittomia nestemmäisiä, kaasumaisia ja kiinteitä polttoaineita. Kun fossiilisesta öljystä halutaan luopua, pitää vain se fossiilinen öljy kieltää talouksien lämmitysmuotona uudisrakentamisesta ja vanhoista rakennuksista sitä mukaa kun remontteja tehään. Täytyy satsata tutkimusta ja kehtystä fossiilittomiin polttoaineisiin, joita voi hyödyntää jo olemassa oleviin lämmitysjärjestelmiin. Kaikki raha mitä valtio käyttää, tulee lopulta kansalaisilta.
4. Rarkaisuesimerkkejä.
Suorasähkö kiinteistöt:
Voisi esimerkiksi olla jokin kulutuksen vähentämiseen perustuva tuki. Suoralla sähkölämmityksellä olevat taloudet joissa nykyisin tuen piirissä olevat lämpöpumput ei ole
mahdollisia, voisivat saada tukea ilmalämpöpumpun tai tulisijan hankintaan. Koska sellainen kotitalous on alkujaan jokatapauksessa lämmityksessä täysin sähkön varassa, ilmalämpöpumpulla tai tulisijalla saadaan näiden talouksien kokonais sähkönkulutusta pienennettyä,
joka osaltaan vaikuttaa koko yhteiskunnan sähkön kulutuksen pienentymiseen ja hyödyttää kaikkia.
Öljylämmitys kiinteistöt:
Öljylämmitteisille taloille voisi tarjota lämpöpumppulämmityksen lisäksi, tukea fossiilisen öljyn kokonaan vaihtamiseen bioöljyllä, biokaasulla tai muulla fossiilittomalla
polttoaineella toimivaan polttimeen. Tuki oltava tasa-arvoinen eri ratkaisuille, joissa kaikki johtavat edelleen kohti vihreää siirtymää. Taloja ja lämmönjakotapoja on erillaisia ja päätös järjestelmävalinnasta poliitikkojen sijaan kuuluu kuluttajalle. Tukimuodot eivät saa suosia vain tietyn tyyppistä fossiilitonta lämmitystä. Näin vältetään myös energian tuotannon liiallista yksipuolistamista sähköpohjaiseksi.
Monipuoliset energiavoimalat:
Maalämpöä ja muita energiamuotoja olisi syytä kehtittää laajemmassa mittakaavassa isoillekkin energialaitoksille lämmöntuotantoon. Olen työssäni nähnyt, kun uusia kerrostalo alueita rakennetaan, niin vierivieressä on kerrostaloja joissa jokaisessa on oma ja erillainen lämmitysmuoto. Olisi järkevää, että uusien alueiden rakentamisessa huomioitaisiin yhteishankintoina energiantuotanto ja hyödynnettäisiin energian saanti esimerkiksi paikallisemmista aluelämpölaitoksista, jossa energia voitaisiin tuottaa auringosta, maasta, ilmasta tai fossiilittomalla polttoaineella, sen mukaan miten se on järkevintä tuottaa. Näin saataisiin keskitettyä resurssit tehokkaammin ja valittua aina vihrein ja järkevin energiamuoto eri vuodenaikojen olosuhteisiin. On hölmöä, että vierekkäin tehdään samoja ja eri asioita, mutta erikseen, kun sen kaiken voisi tehdä yhdessä tehokkaammin. Liiallinen ”yksilöajattelu” tuntuu vallitsevan myös rakentaisen kulttuurissa.
Kiinteistöt lämmityksen tavasta riippumatta:
Voisi myös olla matalatuloisille mahdollisempia, pienemmän omavastuun tai 0 omavastuun tukia pienempiin energiainvestointeihin, jotka ei välttämättä uusi mitään, vaan korjaavat tai parantavat vanhaa. Tähän voi hyödyntää kotitalousvähennystä, mutta voisi olla eroteltuna tuki joka on tarkoitettu kokonaiskustannuksiltaan edullisempiin ja pienimuotoisempiin vain energian kulutusta alentaviin investointeihin, alentaen talouden asuinkustannuksia. Esimerkiksi puhallusvillan lisäys talon yläpohjaan, vanhan energiaa vuotavan ulko-oven uusiminen tai jotain muuta, todellista tarvetta vastaavaa.
Vihreillä kiinteällä, nestemmäisellä tai kaasumaisella polttoaineella lämpenevät kiinteistöt olisi kaikki lähes kokonaan pois lämmitykseen menevästä sähkön kulutuksesta, hyödyttäen koko valtakuntaa juuri silloin, kun sähkönkulutuspiikki olisi pahimmillaan. Kaikenlaisessa muutoksessa olisi hyvä hyödyntää olemassa olevia järjestelmiä, niitä kehittäen, ja tukea uusimista vanhojen laitteiden elinkaari huomioiden, siten että elinkaarensa lopussa olevien uusimista tuetaan ja elinkaarensa alussa olevien uusimista ei tueta.
Myös kriteereitä täytyy luoda sille, mikä on riittävä lämpöpumppulämmitys. Miten määritellään lämpöpumppulämmitykseen riittävä ”vihreän ilmaisenergian osuus” suhteessa lämpöpumpun sähkönkulutukseen lämmityskautena vuositasolla, jotta vältytään sellaisilta lämpöpumppuratkaisuilta, jotka todellisuudessa ovat liian sähköpohjaisia ja vihreän energian osuus on liian pieni. Tähän vaikuttaa myös lämmönjakotapa. Voisi ajatella, että lämmönjaon tapa sidotaan myös vaikuttamaan siihen, onko lämpöpumppu lämmitys riittävän vähän sähköä vievä ja ekologinen.
Menneisyyden tulkintaa ja tulevaisuuden pohdintaa:
Kun tutkimusta panostetaan myös kiinteisiin, nestemmäisiin ja kaasumaisiin polttoaineisiin,
voi tulevaisuudessa olla lämmitysvaihtoehtoina fossiiliselle öljylle vaikka vety, maataloudesta tai jostain teollisuuden toiminnasta saatava biokaasu, bioöljy, pellettipolttoaine tai jokin muu polttoaine jota ei vielä edes osata ajatella. Pieniä paikallisia biokaasu laitoksia on jo tehty esimerkiksi maatilojen yhteyteen. Auringonkukista voi tehdä hyvän energiasisällön pellettiä.
Vedyn hyödyntäminen:
1Kg vetyä = 119 Mj, kun 1Kg dieselöljyä= 42,6 Mj (Megajoulea). Vedyn tulo on vielä täysin alkutaipaleella, ja vedyn tekeminen vaatii paljon sähköä. Vedyn mahdollisuus on kuitenkin tiedetty jo kauan ja vihreän sähkön tekeminen on kehittynyt. Vedyn valmistusta voi ohjata esimerkiksi aikoihin, kun valtakunnan kulutus on pientä ja sähkön tuotanto suurta, esim tuotantopiikit tuulivoimasta, näin saadaan sähkön ylituotanto varastoitua vetyyn. Sähköenergia muunnettuna ja varastoituna poltettavaksi vedyksi, voisi olla tulevaisuuden polttoaine kiinteistöjen lämmityskattiloissa ja paljon vihreämpi, sekä kaivokseton vaihtoehto liikenteen sähköistämisen vaatimalle akkuteollisuudelle.
Erityisesti liikenteen täysi sähköistäminen on lyhytnäköinen ratkaisu, ja sen tuomat kaivostoiminnan haitat luonnolle ja ympäristölle ovat hyötyihin verraten moninkertaiset. Vain sen tähden, että ympäristön kuormitus on siirtynyt auton pakoputkesta toisaalle. Energian arvo ei ole pelkästään sen hinta. Onko liikenteen energian sähköistäminen sen tuoman kaivostoiminnan arvoista ? Onko vihreä ympäristöajattelu vain puhdas ilmasto, että sähkö tulee pistorasiasta ja kaikki mikä palaa on pahasta ?
Minun ympäristöajatteluun kuuluu ilmaston lisäksi metsät, maa metsien alla, vesistöt, niityt ja pellot, koko ympärstö ja luonto. Yhtä ainoaa täydellistä ratkaisua energian tekoon ihmisen tarpeisiin ei ole, mutta mikään yksipuolinen ratkaisu se ei saa olla.
Kun katsotaan taaksepäin valtion ratkaisuja liikenteen ohjaamisen suhteen, kannustettiin Diesel autojen ostoa 2000 luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vihreänä valintana, kunnes ajatus muuttui täysin päinvastaiseksi, ja dieselautoilua alettiin rankaista. Voi pohtia, kauanko valtion lyhytkatseinen autoilun sähköistämisen kannustaminen jatkuu, kunnes liian totalitaarisen ajattelun seuraukset ovat todellisuutta ja ajatus muuttuu täysin päinvastaiseksi.
Kaikessa tulevaisuuden päätöksen teossa on tärkeää tarkastella myös historiaa, mitä on tehty ja
miten on mennyt. Vaikka moni asia on parantunut, historiassa on toistettu samoja virheitä kaikessa monia kertoja. Päättäjien on oltava itsekriittisiä ja päätösten kaikki seuraukset on otettava paremmin huomioon. Energian ajamisella liiallisen yksipuoliseksi, synnytetään kohtuuttomia pistemäisiä kuormituksia tietyille ympäristöalueille. Esimerkiksi kaiken liikenteen sähköistämisen luoma tarve akkujen teon kaivostoiminnalle ja sen laajuudelle.